Psst!
Tämä artikkeli on alunperin julkaistu vuonna 2018 ja julkaistu uudelleen 2024 kun sain onnistuneesti palautettua blogihistorian vanhoilta verkkosivuilta
Monien muidenkin taikurien tavoin, alkoi oma seikkailuni taikuuden ihmeiden parissa jo pienenä lapsena kun sain lahjaksi taikalaatikon
Innostukseni ei tosin kovin kauaa tämän kanssa kestänyt, leikin muutamat kerrat kuppien ja pallojen kanssa ja siinä se sitten olikin
Seurasin myös TV:stä Simo Aallon ja Jarmo Luttisen esityksiä muttei nämä vielä saaneet mitään suurta kipinää minussa aikaan
Peruskoulussa ollessani törmäsin internetissä amerikkalaisiin taikureihin ja näin ensimmäistä kertaa David Blainen esittämiä stuntteja ja temppuja. Löysin muutamia helppoja matemaatiikkaan perustuvia korttitemppuja, joita sitten näytin äidilleni, mutta joita en kuitenkaan esittänyt vielä kenellekään. Nämäkin temput jäivät lopulta unholaan opiskelujeni alle
Teininä opiskelinkin historian ilosta sitten aivan toisenlaista taikuutta. Okkultistisen taikuuden, shamanismin ja noituuden historia oli mielestäni kiehtovaa ja opiskelin etenkin muinaisnorjalaisia riimuja sekä islantilaista shamanismia ja heidän riimutaikuutta. Vanhoja islantilaisia loitsuja ja rituaaleja löytyi jopa hevosvarkaiden karkoittamiseen. Rakkaus historiaa kohtaan sai myöhemmin opiskelemaan muita muinaisten aikojen uskontoja ja uskomuksia kuten Babylonian uskontoa, astrologiaa, okkultismia ja tarujen ja legendojen lukemista vanhoista kiinalaisista alkemisteista (on muuten surkuhupaisia) aina skandinaavisiin muinaistaruihin (Edda) asti
Sitten se tapahtui
Oli vuosi 2014 ja olin juuri aloittanut Satakunnan ammattikorkeakoulussa tradenomin opinnot tietojenkäsittelyn parissa. Insinööreille suunnatulla juhlaristeilyllä näin ensimmäistä kertaa teknistä lähitaikuutta joka perustui silmänkääntöön ja hämäykseen. Korrektimpi termi olisi varmasti englanninkielinen termi sleight of hand
En pystynyt uskomaan silmiäni, pienestä humalatilastani riippumatta kun aivan vieressäni seisova taikuri kadotti korttiani jatkuvasti pakastaan ja sai sen ilmestymään mahdottomista paikoista, kadottaen lopulta omien käsieni välistä koko pakan
Tämä merkkasi hetken kun tapasin ja ystävystyin Karkkilasta kotoisin olevaan lähitaikuri Juhani Heinoon. Meistä tuli hyviä ystäviä ja toimi Juhani mentorinani ja kumppanina taikuuden matkalla. Hän neuvoi minua alkuun ja aloin opiskelemaan omatoimisesti taikuutta
Kasasin kaiken mahdollisen materiaalin jota pienillä rahamäärilläni vain pystyin. Hamstrasin kirjallisuutta, videoita, luentolehtiöitä ja kaikkea maan ja taivaan väliltä, jossa taikurit opettavat temppujaan ja tekniikoitaan
Harjoittelin useita tunteja päivässä
Saatoin käyttää jopa kaksi pakkaa täysin käyttökelvottomiksi yhdessä vuorokaudessa harjoitellessani jopa 10 tuntia putkeen
Opiskeltuja temppuja ja tekniikoita harjoittelin sitten käytännössä kaikissa mahdollisissa opiskelijabileissä, tapahtumissa ja yökerhoissa yhdessä Juhanin kanssa esiintyessä. Juhanin läsnäolo oli kehitykselleni kriittinen apu, koska yhdessä esiintyminen auttoi karsimaan jännitystäni pois ja auttoi lähestymään täysin vieraita väkijoukkoja
Oli täysin sattumaa että tapasin Juhanin ja olen siitä hänelle ikuisesti kiitollinen. Tämä oli yksi parhaimmista esimerkeistä siitä, miten yksinkertaisesti menemällä ulos elämä saattaa muuttua positiivisempaan suuntaan kuin pystyt ikinä edes kuvittelemaankaan