Psst!
Tämä artikkeli on alunperin julkaistu vuonna 2020 ja julkaistu uudelleen 2024 kun sain onnistuneesti palautettua blogihistorian vanhoilta verkkosivuilta
Pitkästä aikaa raapustankin jälleen tekstiä.
Siinä huhtikuun puolessa välissä alkoi tämä suuri vessapaperipaniikki, ilmeisen hyvin integroitiin tämä ostokäyttäytyminen rapakon takaa kun Yhdysvalloissa ja Australiassa oltiin jo muutamia päiviä siinä vaiheessa tapeltu vessapaperista.
Onpa todella surkuhupaisaa muistella että ihmiset tappelevat vessapaperista, jo ollaan aikoihin eletty.
Ei mennyt kauaa kun Covid-19 laskeutui sitten myös Suomeenkin ensimmäisen Lapin tartunnan jälkeen mikä tarkoitti sitä että kaikki keikkani kuivuivat umpeen. Sosiaalisten tilanteiden vähentäminen ja lopettaminen tarkoitti että myös juhlat ja muut esiintymistilaisuuteni ja keikat peruuntuivat ja loppuivat kuin seinään.
Rahat loppu, sormi suussa ja tulevaisuus näyttää synkältä. Mites tästä eteenpäin? Sitä siinä mietin kun täyttelin TE-toimiston työttömyyspapereita kun pankkitilini ammotti tyhjyyttään. En aio valehdella etteikö mieli ollut aika synkissä paikoissa itsellänikin siinä tilanteessa. Ei sillä, ettäkö taloudessani olisi ollut ratkiriemukasta juhlaa ja ruusuilla kävelemistä päivästä toiseen, oltiin hyvin pitkälti siinä pisteessä jo ilman koronaakin että taikuudella en olisi kyennyt itseäni elättämään kunnolla, mutta tämä oli viimeinen naula arkkuun.
Eikä tuostakaan voi sinäänsä syyttää ketään muuta kuin itseänsä, olen hoitanut sosiaalisen median “preesenssiä” ja markkinointia todella huonosti, olo on aika Boomer kun tuntuu siltä että en ole Instagram virtuoosi joka kykenee puskemaan mielenkiintoista sisältöä ulos päivästä toiseen, arkeni on hyvin tylsää ja sisällötöntä.
Mutta tässä sitä nyt ollaan, juhannus on kohta ovella ja tuntuu siltä että Suomi on unohtanut jo viruksen kokonaan vääjämättä saapuvan lyhyen kesämme takaisin. Matkustin itsekin Raumalle isoäitini syntymäpäiviä viettämään sukuni kanssa ja ilmeisesti olemme yhteiskuntana tulleet siihen pisteeseen että sosiaalisen etäännyttämisen aika on pääpuolin saapunut viimeisille etapeilleen.
“Mites Riku tuo taikuus?” saattaa joku kysyä.
Ei kai tässä, täytyy nyt löytää toinen päivätyö ja miettiä sitten taikuutta sellaisena bonuksena joulukausille kun tulee keikkaa aina silloin ihan kohtalaisia määriä ja sitten mahdollisesti kieltäytyä näistä keskellä viikkoa tapahtuvista keikoista jos on muita töitä alla silloin, ehkä tästä vielä selvitään.
Hyvää kesää kaikille!